| « | March 2018 | » | ||||
 |
||||||
| S | M | T | W | T | F | S |
| 1 | 2 | 3 | ||||
| 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 |
| 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 |
| 18 | 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 |
| 25 | 26 | 27 | 28 | 29 | 30 | 31 |
You are not logged in.
Log in
| « | March 2018 | » | ||||
|
||||||
| S | M | T | W | T | F | S |
| 1 | 2 | 3 | ||||
| 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 |
| 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 |
| 18 | 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 |
| 25 | 26 | 27 | 28 | 29 | 30 | 31 |
|
Wednesday, 3 March 2010
Töissä jaksamisen avain on tasapaino henkisen ja fyysisen olemisen välillä. Jos tunnet itsesi sairaaksi tai kipeäksi, et jaksa vaikka kuinka haluaisit. Jos töissä on tylsää, puuduttavaa ja ahdistavaa, etkä voi itse mihinkään vaikuttaa, tunnet itsesi sairaaksi, vaikka mitään laboratoriokokeissa todennettavaa tautia ei olisikaan. Tyypillinen vastaus löytyy liikunnasta. Liikunta parantaa masennusta ja auttaa jaksamisessa. Mutta onko tämä sittenkään itsestään selvää - tavoiteorientoinut ihminen pettyy, jos ei mitään tapahdu heti. Jos liikunnasta tulee suorituspakko, se kääntyy itseään vastaan. Liikunnankin täytyy olla mukavaa. Toisille meistä se on mukavaa, kunhan se on sosiaalista toimintaa. Toisille meistä se on mukavaa, kun saa kilpailla itseään vastaan ja kolmansille se on mukavaa, kun saa kilpailla muita vastaan.On vielä niitäkin, jotka nauttivat vain siitä tunteesta, jonka saa annettuaan kaikkensa tuloksesta riippumatta. Siitä ei voi hyvää seurata, kun tällaiset ihmiset pannaan yhdessä liikkumaan! Liikunnan jälkeen venyttelyn tärkeys kasvaa iän myötä. Mutta rentoutuminen on hyvän olon kannalta vielä tärkeämpää. Kun lihakset on saatu venyteltyä on koko kehon ja mielen aika. Teknisesti kysymys on keinoista löytää lihasten ja mielen vapaus. Keino, jolla työasiat jäävät työpaikalle ja kehon jännitykset leviävät maailman tyhjään tilaan. Helpommin sanottu kuin tehty. Idea on kuitenkin oikea, ehkä ajatustyötä tekevillä rentoutumisen täytyy löytyä aivan muilla keinoin, kuin ruumiillista työtä tekevillä. Hyvät mielikuvat ja hyvä mieli ovat kuitenkin tärkein tulos ja tavoite, olivat keinot mitä hyvänsä. Pyhittääkö tarkoitus keinot?
Thursday, 25 February 2010
Harjoittelupaikan etsiminen jatkuu. Toisaalta olen ehkä liikaakin keskittynyt ajatuksiin toimitustyöstä. Toisaallta ajatukseni ovat ihan liikaa hajallaan Rekrytointifirmat ja vuokratyöfirmat ovat tässä työnhaun yhteydessä tulleet lähelle. Haluaisin kuitenkin selkeästi ihmisten kanssa tekemisiin ja ehkäpä sosiaalinen luonteeni toimisikin rekrytointifirmassa. Toisaalta tämän blogin perusteema on työhyvinvointi. Minä korostan ennen kaikkea psyykkistä työhyvinvointia. Kun töissä on kivaa, ihminen jaksaa pidempään. Perusajatukseni on se, että hyvä työyhteisö parantaa merkittävästi työhyvinvointia. Itse näen aikaisemmin Ruokapankissa olleen roolini perusteella, että pystyn omalla panoksellani parantamaan työyhteisön ilmapiiriä. Tästä minulla on jopa dokumentoitua tietoa.
Posted by anterohartikainen at 1:16 PM EET
|
Post Comment |
Permalink
Updated: Thursday, 25 February 2010 1:54 PM EET Monday, 22 February 2010
Joulun jälkeen en ole kirjoittanut ainuttakaan työhyvinvointijuttua tai muutakaan. Kahden kuukauden aikana olen kuitenkin kirjoittanut pääsivustolleni ajankohtaista juttuja. Eri juhlapäivien kunniaksi olen laittanut aina jonkun laulun YouTubeen, mutta olen aina muutaman päivän tai viikon päästä siirtänyt ne yksityisalueelle. Jos haluat jotain niistä katsoa tai kuunnella, sinun pitää tarjoutua YouTubessa ystäväkseni. Työhyvinvoinnin merkitys korostuu entisestään, kun näyttää siltä, että suomalaisten työuria halutaan pidentää. Työelämän pitää kuitenkin muuttua todella radikaalisti, että suomalaiset jaksaisivat oikeasti pidempään. Itse olen tällä hetkellä Polku -valmennuskurssilla ja kahden viikon sisällä minunkin pitäisi löytää mielekäs työharjoittelupaikka. Vaikeus on lähinnä siinä, etten itsekään vielä tiedä mitä haluaisin nyt tehdä.
Posted by anterohartikainen at 11:49 AM EET
|
Post Comment |
Permalink
Updated: Monday, 22 February 2010 11:50 AM EET Monday, 21 December 2009
Vapaa-aika on tarkoitettu latautumiseen ja joulun aika erityisesti. Kaikki se rauha maassa ja hyvä tahto ihmisten kesken, käytetään se hyvin eikö vain. Hauskaa joulua kaikille! kolme yötä jouluun
Posted by anterohartikainen at 7:24 AM EET
|
Post Comment |
Permalink
Updated: Monday, 21 December 2009 11:08 AM EET Saturday, 19 December 2009
Pari päivää sitten kuuntelin toisella korvalla televisiossa ollutta ajankohtaiskeskustelua koulukiusaamisesta ja sen raaistumisesta. Työhyvinvointiin tai pahoinvointiihan tämäkin ilmiö liittyy. Muutama kohta jäi vaivaamaan mieltäni. Vanha käsityshän on ollut, että kiusaaja on itsekin oman taustansa uhri ja sortuu varmasti rikoksen teille jne. Jo omana kouluaikanani näkyi se, että oli olemassa myös toinen kulttuuri luokkapäälliköiden esim urheilusankarien suosioon pyrittiin palveluksilla, jotka saattoivat olla kilpalijioden nujertamista tai mollaamista. Kuitenkin yleisesti ottaen elimme vielä arvomaalmassa, jossa heikompien auttaminen oli tärkeää vahvasti esillä oleva arvo. Tällöin kiusatun puolustajiakin löytyi yleensä enemmän kuin välinpitämättömiä sivullisia. Kuitenkin joukossa saatoi olla täydellisesti eristetty kiusattu, jota kaikki halveksivat syystä tai toisesta. Hänen tilanteensa oli todella heikko. Nykyisin kiusaamisen (koskee myös työpaikkakiusaamista) lähtökohta saattaa olla toinen. Kyse on suurelta osin vallan käyttämisen ja näyttämisen kulttuurista. Televisiossa suosittujen kilpailusarjojen lähtökohta on usein juonittelu ja klikkiytyminen- pelin politiikka. Näissä sarjoissa onnistujat ja voittajat ovat niitä parhaita kiusaajia. Niitä, jotka eivät välttämättä itse tee tai osaa mitään, muuta kuin käyttää toisia hyväkseen. Vaikka julkisesti muuta puhutaan nyky-yhteiskuntaa johtavat yksilölliset arvot, joilla parhaiten pärjätään itse. Yhteisöllisiä arvoja ei ole enää juuri kuin juhlapuheissa, mutta eipä ole paljon yhteisöäkään. On tosi vaikea enää nähdä metsää puilta (puiden muodostavan metsiä).
Monday, 7 December 2009
Uutisissa kerrottiin tänään, että yhä useampi suomalainen nuori kärsii mielenterveyden häiriöistä niin paljon, että joutuu jäämään pois töistä. Alle 30-vuotiaille korvattiin mielenterveysongelmien takia yli 400 000 sairauspäivää. Määrä on lähes kaksinkertaistunut muutaman vuoden sisällä. Raimo Raitasalo ja pääsuunnittelija Kaarlo Maaniemi kirjoittavat asiasta Kelan Sosiaalivakuutus-lehdessä. Terveydentilaltaan herkästi haavoittuvia nuoria tukeva sosiaalinen turvaverkko on haurastunut. Korvattavia sairaspäiviä lasketaan tietenkin vain työssäkäyvien kohdalla. Mutta mikä tämä turvaverkko sitten olisi. Totta kai se alkaa perheestä ja ulottuu koulun ja terveydenhuollon kautta työpaikalle. Yhteisö, joka on ihmisen turvaverkon perusta, on haurastunut ja jälkiteollinen ja jälkikapitalistinen arvo- ja ideamaailma ehkäisee tehokkaasti aidosti välittävien yhteisöjen muodostumisen Huoltosuhde-keskustelun yhteydessä on jatkuvasti esillä ollut tarve pidentää suomalaisten työuria, mutta meneillään oleva kehitys murtaa tavoitetta jo alkupäästä. Tutkimusten mukaan jo puolen vuoden poissaolon jälkeen paluu työelämän on vaikeaa ja vaikeutuu ajan kuluessa edelleen. Yhteisöllisen välittämisen kulttuuri on rapautunut ja hajonnut yhteiskunnassa ja erityisesti työelämässä .Sunday, 29 November 2009
Surffaillessani iltalehtien sivuilla törmäsin artikkeliin, jossa kerrottiin uudenlaisesta diakoniatyömyödosta. Tuiran seurakunnassa yksi pastori ja diakoniatyöntekijä olivat ruvenneet kulkemaan yrityksissä kuuntelemassa omistajia, johtoa ja työntekijöitä ja tarjoamaan keskusteluapua näille. Tällaista toimintaa on harjoitettu jo aiemmin edellisen laman aikana esimerkiksi pankeissa. Mielenkiintoinen ajatus työhyvinvoinnin ja työssäjaksamisen kannalta. Seurakunnat voivat varmasti harjoittaa tätä työtä enemmänkin ja sillä saattaisi olla positiivista merkitystä myös työyhteisöjen kehittämisen näkökulmasta. Eri asia on sitten karkottaako kirkon leima osan keskusteluavun tarpeessa olevista yrittäjistä ja yrityksistä. Olisivatko tulokset vielä parempia, jos avun tarjoajana olisi joku kolmas taho. Julkinen sektori ja kirkko suurina instituutioina voivat olla hieman luotaantyöntäviä. Vosiko jokin kolmannen sektorin toimija olla puoleensavetävämpi? Vai olisiko tästä ehkä yritysideaksi?
Posted by anterohartikainen at 8:17 AM EET
|
Post Comment |
Permalink
Updated: Monday, 30 November 2009 5:52 PM EET Friday, 27 November 2009
Tämän päivän uutisissa olemme saaneet kuulla, että työssäjaksamista etenkin ikääntyneillä vaikeuttaa kuulon aleneminen. Ei ole ihmekään, että stressiä aiheuttaa, jos ei voi kunnolla osallistua keskusteluun tai annetut ohjeet jäävät kuulematta. Kuulolaitteella tilannetta voidaan parantaa. Olisiko kuitenkin osittain kysymys myös siitä, että työpaikalla emme välttämättä kuuntele tai osaa puhua. Kun kuulo alenee ja sen itse huomaa voisi sen hyvin kertoa ja pyytää työtovereita ja esimiehiä puhumaan hieman kovempaa tai toistamaan sanomansa. Asiakaspalvelussa tämä on tietenkin vaikeampaa. Ja toisinpäin jos huomaamme, että työtoverillamme on jotain ongelmaa voisimme kyllä kysyä, mistä kiikastaa. Kun viestit eivät mene perille, aina ei ole kyse ymmärryksen puutteesta. Aivan varmasti työilmapiiri ja sitä myötä työssä jaksaminen paranevat jo sillä, että osaamme kuunnella toisiamme. Wednesday, 25 November 2009
Muistin juuri, että aiemmin syksyllä oli esillä useampi itsemurha samalla työpaikalla. Kyseessä voi tietenkin olla onneton yhteensattuma, mutta jotain sekin kertoo nykyisestä pahoinvoinnista suomalaisessa työelämässä. Kiire ja täytettävät tulostavoitteet jatkuvan epävarmuuden vallitessa rasittavat kenen tahansa ruumista ja sielua. Jos tukea ei ole saatavilla, tuollaiset onnettomat tapaukset ovat ymmärrettäviä. Itse asiassa olen sitä mieltä, että eniten nuo tapaukset kertovat nykyisin yhteisön tuen puutteesta tai jopa itse yhteisön puutteesta. Tästä teemasta kehitän edelleen ajatuksiani...
Posted by anterohartikainen at 6:21 PM EET
|
Post Comment |
Permalink
Updated: Thursday, 26 November 2009 12:57 PM EET Tuesday, 24 November 2009
Tulosjohtamisen esiinmarssista alkaen puhe työhyvinvoinnista on ollut turhaa pehmoilua, jonka varaan ei kannataisi mitään laskea. Nyt 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lähestyessä päätöstään työntekijät arvelevat, etteivät jaksa työssään kahta, kolmea vuotta enempää. Yli kolmekymppinen työntekijä on siis näillä odotuksilla kehäraakki ja samaan aikaan toisaalla vaaditaan eläkeiän nostamista edelleen. Tämä kuulostaa täysin mielipuoliselta kun otetaan huomioon, että saman aikaan työn tarjonta edelleen vähenee. Juuri se, että eletään taantuman aikaa ja työntekijöiden joustorajat ovat lähimmillään antaisi oikeasti aikaa miettiä työn tekemisen, jakamisen ja organisoinnin tapoja aivan uudella tavalla. Nyt olisi aika rakentaa malleja työssä jaksamiseen. Missä on sanottu, että työ on tuottavaa ja tehokasta vain silloin, kun se on rankkaa raatamista tai mielen rikkovaa yksinäistä nykertämistä. Eikö työ voi olla mukavaa, kivaa, hauskaa ja palkitsevaa. Niinhän se on niilläkin, jotka eniten ansaitsevat. Meneeköhän vaihtosuhde väärinpäin? Yksi väheksytty pohtimisen ja johtamisen alue ovat työhön liittyvät tunteet ja tunteet, jotka eivät liity työhön, mutta vaikuttavat siihen. Työpaikka on työntekoa varten, mutta kyllä sielläkin pitäisi olla tilaa tunteille. Tunteista on paljon hyötyä myös työn tekemisen kannalta, sillä ne suuntaavat mielenkiintoamme ja motivoivat toimintaamme.Tätä pohti Keskisuomalaisen 24.11.2009 artikkelissa Mikael Saarinen. Siinähän se peruskysymys on. Jos töihin tullessaan pitää luopua omasta itsestään, paljonko siitä pitää ansaita. Jos luopuu omasta identiteetistään, onko itse asiassa kyse prostituutiosta?
Posted by anterohartikainen at 9:34 PM EET
|
Post Comment |
Permalink
Updated: Wednesday, 25 November 2009 6:21 PM EET Newer | Latest | Older |
a-ok
d'oh
happy
sad
chillin'
chatty
irritated
accident prone
spacey